Ketu ry

Archive for September, 2014

Projektipajan matkassa

Thursday, September 18th, 2014
Minibussissa oli tiivis tunnelma matkalla Shekiin. Kuva Veera Lintunen.

Minibussissa oli tiivis tunnelma matkalla Shekiin. Kuva Veera Lintunen.

Välilaskulla Istanbulissa tuntui selvästi lämpimämmältä kuin Suomessa ja Azerbaijanissa koneesta päästyä tuntui vielä kuumemmalta! Siitäkin huolimatta, että saavuimme aamuyöstä. Pimeä kaupunki näytti samanlaiselta kaikkialta, kaikki näytti samanväriseltä ja huoltoasemat näytti erikoisilta vihreine valaistuksineen kuin joulupukin mailta. Auto kieputteli vanhaa kaupunkia pitkin pikkukujilla ja olimme kuin elokuvassa tai sen lavasteissa.
Matkan aikana paikat alkoi pikkuhiljaa hahmottua ja näkemys muuttui kokoajan kun paikat sijoittuivat toisiinsa nähden. Ja sitten kohti maaseutua! Meitä  oli noin parikymmentä henkeä ja matkalaukut ison taksin tai pienen bussin kokoisella erikoisbussissa. Suomalaiset istuivat edessä koska bussi oli jo täyttynyt azerbaijanilaisilla opiskelijoilla. Alussa jännitettiin puolin ja toisin ja ryhmät olivat tässä vaiheessa vielä erillään henkisesti. Matkan alussa koin taas saman ilmiön että kaikki näytti samanlaiselta ja maisemassa ja taloissa tuntui olevan vain kahta väriä: vaalearuskeaa kiven väriä ja vihreää. Maa ja puut, värit toistuivat huoltoasemissa, taloissa, kylteissä. Takaisin tullessa en kokenut matkaa ollenkaan samalla tavoin.

Tiedonvaihtoa suomalaisten ja azeriopiskelijoiden välillä mm. kestävästä matkailusta sekä palvelumuotoilusta. Kuva Jonna Heikkilä.

Tiedonvaihtoa suomalaisten ja azeriopiskelijoiden välillä mm. kestävästä matkailusta sekä palvelumuotoilusta. Kuva Jonna Heikkilä.

Ensimmäinen pysähdys. Teen juontia kuumassa ilmastossa! No mikäpä siinä, ei olisi tullut itselle mieleen! Ihastuin paikan kissanpoikaan josta huomasi heti että oli epävarma mutta rohkaistui heti. Suhtautuminen kissoihin vaihtele suuresti ihmisistä toiseen. Toisille kissat oli pahoja, melkein taikauskoinen näkemys, jotkut rakastivat. Jotkut kielsivät koskettamasta. Matkan aikana huomasin että maaseudun kissat oli terveen oloisia ja Bakun kissat erittäin sairaan näköisiä joita ei tehnyt mieli
koskea. Nyt saimme tuntuman myös paikalliseen kyykkyvessaan, hotellissa oli vielä normaali.  Mitenköhän ne vanhat ihmiset jaksaa kyykkiä..

Matkan alku jäi vahvemmin mieleen. Perille pääsystä tuli jonkinlaisen show kun kuskia alettiin vaihtamaan mutta ilman kovin pitkiä odotuksia kaikki ongelmat ratkaistiin aina paikallisten toimesta. Saavuimme kylään joka toi mieleeni jotenkin keskiajan pienine mukulakivi polkuineen ja  korkeine kivimuurineen jotka ympäroi taloja. Matkalaukkuja raahatessa olimme tyytyväisiä kevyeen pakkaamiseen, joka ei tuntunut kevyeltä silloin.

Tutuistuimme kahden perheen sisäpihoihin sillä me suomalaiset nukuimme eri kodissa kuin azerilaiset opiskelijat mutta vietimme aikaa ja söimme samassa eli heidän majoituksessaan. Puutarhat molemmissa paikoissa oli ihania mutta jotenkin hyvin erilaisia kuin meillä Suomessa. Ihan pieni lehmäkin löytyi pihan eräästä rakennuksesta, vaikka yleensä kaikkia eläimiä kulki yleensä vapaana. Shekin keskustassa oli kanakin tienpenkalla. Meille selitettiin että kaikilla eläimillä on vaisto jolla ne palaa aina kotiinsa. Tuntuu jotenkin että olemme Suomessa sen ajatelleet eri tavoin, aina ajatellaan vain että eläimet karkaa tai eksyy. Valistavaa!

Ihmiset olivat lämpimiä ja se vaikutti koko ryhmäämme, tuntui että Suomeen palatessa palasimme suomalaisiksi. Matka jää siis mieleen jotenkin maagisena siltä kannalta, jotain mitä koimme mihin ei voi enää palata. Kohtasimme ihmisiä ja olimme läheisiä kaikkien kanssa mutta nyt tiemme
on eronnut. Ainutkertainen kokemus siis!

Leirin aikana tutustuttiin useisiin maaseudun tarjoamiin nähtävyyksiin ja mahdollisuuksiin turismin näkökulmasta. Kuva Jonna Heikkilä.

Leirin aikana tutustuttiin useisiin maaseudun tarjoamiin nähtävyyksiin ja mahdollisuuksiin turismin näkökulmasta. Kuva Jonna Heikkilä.

Hyviä asioita oli paljon, mutta eräs päivä oli ehkä paras. Kävimme katsomassa jokea joka tosin muiden jokien tavoin oli kutistunut kahdeksi puroksi. Koko matkan ajan kärsimme kuumuudesta, jota yli 30 astetta. Halusin upottaa jalkani veteen. Seurueen johtajaksi muodostunut ryhmän ainoa paikallinen poika teki sen mitä olisin itse halunnut ja sai tytöt seuraamaan perässä. Kokemus oli virkistävä ja antoi keinon pystyä olemaan paahtavassa kuumudessa viileällä vuoristosta virtaavalla
vedellään. Samassa paikassa näköalalle kiipeämisen jälkeen saimme kokea jotain ainutlaatuista. Mies soitti 100 vuotta vanhaa soitinta tanssivalle seurueelleen ja kannusti meitä mukaan tanssiin. Eräs nuori mies myös näytti erikoistaitonsa tanssissa. Toivottavasti muisto säilyy mielissämme!

Jännitystä ilmassa- pian pajamatkalle Azeriin!

Tuesday, September 2nd, 2014

Jännitystä on ilmassa matkan alla hankkeen kesäpajalaisilla. Kuva: Veera Lintunen.
Jännitystä on ilmassa matkan alla hankkeen kesäpajalaisilla. Kuva: Veera Lintunen.

Azerbaidzhaniin lähdössä! Kuumuus ja pukeutumiskoodit mietityttää
pakkaamisessa. Teemme matkan viiden opiskelijan ja ryhmänohjaajan
kesken. Osallistuimme koulumme monialaiselle kesäopintokurssille, jonka aiheena oli kestävän matkailun edistäminen Azerbaidzhanissa. Aihe kiinnosti heti, mutta kuvittelin sen olleen jo heti täyteen buukattu mutta kun aiheesta tuli sähköpostia vielä sen viidennen kerran niin päätin ilmoittautua.

Kurssi ja sen toteuttaminen on ollut mielenkiintoista puuhaa. Olemme saaneet melko vapaasti syventyä aiheeseen, jota emme opiskele ja oppia samalla hyödyllisiä asioita. Sää tulee olemaan ilmeisesti kuuma, mutta pukeutua pitää asiallisesti. Toivomme onnistuvamme. Matkalle varaamme matkapahoinvointitabletteja paikallista bussimatkaa  silmällä pitäen. Oletan saapuvani täysin päinvastaiseen kulttuuriin kuin omani, mutta odotan hyviä puolia innolla. Toivon myös, että kokisin maukkaan elämyksen paikallisesta ruoasta.

Osallistumme paikallisten nuorten kanssa kesäleirille, jonne olemme järjestäneet oman osuutemme ohjelmasta. Kerromme kestävästä matkailusta yleisesti ja Suomessa, ja annamme
inspiraation paikalliselle toiminnalle. Tapaamme ainakin turismin opiskelijoita sekä muita läheisesti aiheen parissa toimivia ihmisiä. Osallistumme myös tämän hankkeen arviointiin ja haastattelemme paikallisia ihmisiä. Reissussa tulee olemaan monta mutkaa ja tilanteiden muutosta, pieni seikkailu siis!

Subscribe to RSS feed Find us on facebook.