Ketu ry

Archive for May, 2013

Harjoittelijana hankkeessa- Tutustumassa Lankaranin käsityönaisten arjen haasteisiin

Thursday, May 23rd, 2013

Todella harvinaisen sadepäivän iloksi ajattelin minä vuorostani kirjoitella hankkeen kuulumisia. Olen toisen vuoden kestävän kehityksen opiskelija Turun amk:sta ja Azebaijanin maaperälle saavuin 10.4.2013. Olin ensin muutaman päivän Bakussa ja nyt täällä etelässä, Lankaranissa. Kesäkuun alkupuolella matkani jatkuu toiselle hankealueelle, pohjoisessa sijaitsevan Shekiin. Näiden jännittävien ja uusia elämyksiä täynnä olevien 6 viikon jälkeen voin todeta, että vaikka ajatustasolla voi yrittää valmistautua kaikkeen niin kyllä tämä maa jaksaa yllättää! Kieli on monimutkaista, ihmiset ihanan ystävällisiä (ja uteliaita!), basaarit hämmentäviä paikkoja sekä aikataulut joustavia ja hetkessä muuttuvia.  Siinä on ollut suomalaistytön pää pyörällä ensimmäiset viikot.

Hankkeessa on ollut mukava työskennellä ja viime viikoista päällimmäisenä nousee mieleen vierailut käsityöläisnaisten luona. Olemme haastatelleet heitä ja listanneet heidän kokemiaan haasteita ja vaikeuksia yrittäjinä olemisessa. Koskettaviakin tarinoita olemme saaneet kuulla: hieman yli kolmekymppinen avioton ompelijanainen kertoi meille, kuinka hänen perheensä ei hyväksy hänen yrittäjyyttään ja yhteisön ennakkoluulot yksinäistä naisyrittäjää kohtaan ovat suuria. Arki on välillä todella rankkaa ja miesten päätökset rajoittavat naisten tulevaisuuden suunnitelmia: toinen haastattelemamme käsityöläisnainen haluaisi tehdä enemmän käsitöitä myyntiin, mutta hänen poikansa kieltävät sen. Näiltä naisilta löytyy palavaa intoa ja taitoa tehdä kauniita vaatteita sekä muita esineitä (kts. kuva alla), joten emme voi muuta kuin toivoa, että yleinen ilmapiiri muuttuu ajan myötä sallivammaksi. Projektin puitteissa toivomme saavamme aikaan uusia väyliä naisille myydä käsitöitään ja kehittää toimintaansa kannattavampaan suuntaan.

Olemme vierailleet lähikylissä ja jopa muutamaan otteeseen kauniissa Hirkanin kansallispuistossa. Lankaranin alueella on kyllä kovasti potentiaalia ekoturismin kehittämiseen, oikeat väylät ja tavat informaation levittämiseen täytyy vaan pistää käytäntöön. Rakenteet turismille puuttuvat vielä myös, tällä hetkellä vierailu esimerkiksi kansallispuistossa ja muissa kiinnostavissa kohteissa tapahtuu kyselemällä asioista tietävän ihmisen yhteystiedot ja tätä kautta pääsy moniin kohteisiin onnistuu.

Seuraavina viikkoina tiedossa on kotimajoituspaikkoihin tutustumista ja käsityöläisten haastattelujen jatkamista.  Ja kuka tietää, mitä muuta jännää tässä taas tulee tapahtumaan: päivien kulkua kun on hankala täällä Azerbaijanissa ennustaa!

Eevi Ollikainen

Kestävä kehitys, Turun amk

Lankaranin käsityönaisten taidonnäytteitä (kuva Eevi Ollikainen).

Lankaranin käsityönaisten taidonnäytteitä (kuva Eevi Ollikainen).

Tulevia tapahtumia

Sunday, May 12th, 2013

13.5. klo 15 askartelutalkoot myyjäisiä varten

17.5. klo 15 alkaen hallituksen kokous ja ylimääräinen vuosikokous TAMKilla neuvotteluhuoneessa G2-07 (kirjaston 2.krs)

23.5. klo 10-13:00 myyjäiset TAMKilla

25.-26.5. Ketu Maailma Kylässä -festivaaleilla yhdessä Käymäläseura Huussi ry:n kanssa

28.5. klo 15 Ketun vierailu Meri hädässä -näyttelyyn TR1:sessä. Kokoontuminen Väinö Linnan aukiolla!

Tervetuloa mukaan!

Harjoittelijana hankkeessa- Lenkaranin kevät

Friday, May 10th, 2013

Puut ovat lehdessä, lehmät kaduilla ja minulla allergia. Kolme viikkoa Lenkaranissa, ja kaikki jaksaa yhä vain hämmästyttää. Hämmästystä ja ihmetystä tähän pieneen, mutta vilkkaaseen kaupunkiin tuodaan myös me, minä ja uusi Suomen harjoittelija, Eevi Ollikainen, myös Turun amk:n Kestävän kehityksen opiskelija. Kun evaluaatioryhmä Suomesta kävi arvioimassa hanketta, kuljimme Eevin kanssa ryhmän mukana. Ihmiset ottivat innolla ja suurella sydämellä meidät vastaan niin kohdekylissä suunnitelluissa tapaamisissa kuin myös basaarissa, jossa spontaani lauluesitys toivotti meidät suomalaiset tervetulleiksi Lenkaraniin!

Kuukauden asustelun jälkeen olen tavannut kaupungissa asuvat muut ulkomaalaiset ja monia paikallisia opiskelijoita. Apua vaikkapa kääntämiseen ja tapaamisten järjestämisiin saa kaikilta, huolimatta siitä kenen hankkeelle tehdään työtä. Todellinen yhteistyöverkosto onkin laajempi kuin vain hankkeen kumppanit! Myös muiden järjestämään toimintaan on ollut mahdollista osallistua. Amerikkalaisen Peace Corpsin vapaaehtoistytön järjestämässä Girls Conversation Clubissa jutellaan paikallisten tyttöjen kanssa kaikesta, mistä he haluavat jutella, muun muassa puidaan ongelmia ja puhutaan pojista. Tätä kautta saa näkemyksen näiden tyttöjen elämään ja voi kertoa vastaavasti tyttöjen elämästä Suomessa. Meidät on toivotettu tervetulleeksi myös America Centerin vapaa-ajan ohjelmiin ja olemme päässeet mukaan yliopiston englanninkielen opiskelijoiden retkelle Hirkanin kansallispuiston liepeille (ks. kuva).

Alueen turismin haasteiden kartoittamiset olemme aloittaneet Eevin ja Tourism Instituten harjoittelijatyttöjen kanssa paikallisten hotelliyrittäjien haastatteluilla. Lukuisten hotelleiden asiakkaista suurin osa on azereita, ja lisää asiakkaita kaivataan. Esille on noussut myös perinteisten käsityötuliaisten vaikea saatavuus. Tulevissa käsityöläisten haastatteluissa keräämme vastaavasti heidän kohtaamia haasteita ja mahdollisuuksia, ja pyrimme saattamaan toimijat yhteen. Paikallisen markkinoinnin ja myynnin helpottamisen lisäksi tavoitteena on laajentaa myyntimahdollisuuksia myös kaupungin ulkopuolelle, muun muassa käsityönaisten itse pyörittämässä verkkobisneksessä. Verkosto tekijänaisia on jo, mutta kipinä toiminnan laajentamiseen ja vastuun ottamiseen tarvitaan vielä.

Suvi Järvenpää

Kestävän Kehityksen opiskelija, Turun Amk

Teehetki metsän siimeksessä. Kuvassa minä (vas.) amerikkalainen Cherril, ja Eevi.

Harjoittelijana hankkeessa – terveisiä Azerbaidzhanista

Wednesday, May 8th, 2013

Viimeisen vuoden opiskelijana Kestävässä Kehityksessä, Turun amk:ssa, päätin lähteä – ja pääsin lähtemään – hankkeeseen kolmen kuukauden harjoitteluun (26.2.—25.5.2013). Tästä ajasta ensimmäisen kuukauden asuin Bakussa, ja loput kaksi tulen viettämään Lenkaranissa, Etelä-Azerbaidzhanissa.

Tarkoitus on tukea hankkeen onnistumista paikan päällä. Samalla karttuu kokemukset tästä hämmentävästä tulen maasta ja työskentelyn kautta saan syvemmän katsauksen niin kulttuuriin kuin myös hankkeen etenemiseen. Kuukausi Bakussa hujahti kulttuurille tyypilliseen tapaan enimmäkseen asioiden järjestelyssä. Tutustuin hankkeeseen ja siinä toimijoihin sekä kaupunkiin ja kulttuuriin.

Vierailimme myös Qalan etnografisessa ulkomuseossa. Qala sijaitsee puolen tunnin bussimatkan päässä Bakusta. Näin talvella eivät bussit aja museoon saakka, joten lisäksi parin kilometrin kävelymatka. Reitti ei onneksi ole vaikea, mutta kylttien osoittaessa minne sattuu, voi helposti hämääntyä. Museo oli jännittävä kokemus itsessään. Toisin kuin meillä Suomessa, paikkoja ei eristetä kyltein ja naruin, mutta sääntöjä kaipaavalle suomalaiselle epäselväksi jää mihin voi koskea ja mihin ei. Sama tilanne Kansallisessa Mattomuseossa, jossa opas esteettömästi kosketteli ikuisuuden vanhoja mattoja, ja itse pysyttelin metrin etäisyydellä seinistä (ja hillitsin kieltämästä opasta koskemasta). Ehkäpä kansallisia aarteita voitaisiin kohdella hieman varovaisemmin.

Lenkaranissa olen tehnyt yhteistyötä paikallisen NGO-toimijan kanssa, joka on vastuussa myös Tourism Information Centeristä. Organisaation (Intellekt) johtaja on aktiivinen mies, jolla tuntuu olevat monta rautaa tulessa. Viimeksi hän aloitti yhteistyön ranskalaisen toimijan ja paikallisen nais- ja lapsiasiain järjestön kanssa väkivaltaa kokevien naisten auttamiseksi. Meidän hankkeemme tiimoilta Lenkaranissa luvassa on mm. paikallisten kotimajoittajien (home-stay) ja käsityönharjoittajien tilanteen kartoittaminen ja parantaminen. Palvelujen ja tuotteiden saatavuutta pyritään helpottamaan, jotta toimijat voivat sitä kautta lisätä tulojaan ja hyötyä turismista. Alueella käy turisteja lähinnä kesäisin, mutta vieraanvaraiset ja ystävälliset paikalliset eivät välttämättä saa tuotteistaan sitä hyötyä, mikä heille kuuluisi. Kotimajoittajien toimintaa pyritään myös kehittämään ja tuomaan esille, jotta turistit saavat turvallisen ja toimivan palvelun, ja majoittajat luottavan ja kiinnostuneen asiakaskunnan.

Suvi Järvenpää/Turun AMK

Lenkaranin keskustassa sijaitsevassa Dosan puistossa.

Subscribe to RSS feed Find us on facebook.