Olen matkalla Bakuun toteuttamaan osaa opinnäytetyöstäni Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöelinkeinon kehittäminen Azerbaidzanin maaseudulla -hankkeelle. Olen kolmannen vuoden restonomi opiskelija Kajaanin ammattikorkeakoulusta. Matkan päämääräni on osallistua yhden hankealueen, Guban, matkailun toimijoille järjestettävään palvelumuotoilukoulutukseen, sekä suunnitella tulevaa testimatkaa yhdessä paikallisten hankkeen jäsenten kanssa.

Istun koneessa ja kuuntelen vieressäni istuvan miehen juttuja kotimaastaan, Azerbaijanista. Hän kehuu ruokaa maailman parhaaksi, kansaa vieraanvaraiseksi ja luontoa sekä kulttuuria rikkaaksi. Olen tutkinut netistä tietoja etukäteen ja nähnyt kuvia, mutta siltikään en tiedä mikä minua odottaa. Ei mitään ennakkoluuloja tai odotuksia.

Taksissa matkalla hotellille kaikki näyttää normaalilta, kunnes pääkaupunki Baku alkaa näkyä. Sekaisin vanhaa ja uutta, satoja vuosia vanhoja rakennuksia joiden vieressä komeilee lasisia pilvenpiirtäjiä. Pidemmän aikaa rakennuksia katsellessa tulee mieleen, että kaupunki on sekaisin, he eivät taida tietää mistä juuret ovat. Osa arkkitehtuurista on selvästi saanut vaikutteita keski- ja etelä Euroopasta ja mieleeni tulee Espanja. Yhtäkkiä edessäni onkin vanha kaupunki ja sitten taas moderni lasipyramidi. Täältä löytyy kyllä jokaiselle jotakin, se on varma. Arkkitehtuuri ei ole ainoa mikä ihmetyttää, myös liikenne on sekaisin. Selkeitä kaistajakoja ei ole, vaan niitä jokainen autoilija luo itselleen pujotellessaan ruuhkassa kaasu pohjassa.

Yöllisen matkustamisen jälkeen ei malta edes levähtää, vaan aloitamme matkan yhdessä projektipäällikön Kaisa Merilahden kanssatutustumalla vanhaan kaupunkiin ja alueen keskustaan. Kaisa toimii oppaanani ja kertoo kaupungista, jossa on jo useamman kerran vieraillut. Tapaamme myöhemmin hankkeen koordinaattorin Aytanin ja projektin asiantuntijan Aykunin, he toivottavat meidät lämpimästi tervetulleeksi kotimaahansa. Heidän kanssaan nautimme herkullisen kalaillallisen ranta ravintolassa keskustellen hankkeesta ja kuulumisistamme.

Seuraavana aamuna aloitamme matkan kohti Qubaa. Taksimatka mattotehtaalle on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, luotamme kuitenkin kokeneeseen kuljettajaamme. Paikan päällä pääsen ihailemaan mattojen valmistusta, kauniin ja yksityiskohtaisen maton valmistus kestää noin 8kuukautta. Yksityiskohtia täynnä olevan maton valmistus näyttää tarkalta puuhalta, solmuja, naputtamista, leikkaamista ja harjaamista. Tehtaan edustaja, samalla myös Quban alueen hankekoordinaattori Aykun kertoo minulle toiminnasta ja esittelee valmistuneita mattoja. Tietokylvyn jälkeen menemme erään hankkeessa mukana olevan naisen ravintolaan syömään. Paikallinen annos koostuu salaateista, paistetuista kasviksista ja grillatusta lihasta. Syötyämme jälkeen lähdemme paikalliselle nähtävyydelle, vesiputoukselle. Matkalla pysähdymme ihastelemaan maisemia pienelle rotkolle, johon monet ohikulkijat jäävät ottamaan valokuvia. Matka vesiputoukselle on haastava, pikkutiet kivineen mutkittelevat jyrkästi vuoren seinämää pitkin. Muutaman kerran käy mielessä lausahdus ”kävellen olisit jo perillä”, mutta kuski ei anna periksi. Viimeiset parisataa metriä menemme kuitenkin jalkaisin, sillä perille asti ei autotietä ole. Vesiputous ei ole kovin voimakas kesän jäljiltä, mutta maisemat matkan varrella korvaavat tämän. Paikalla on kourallinen muita turisteja katselemassa putousta. Paluumatkalla pysähdymme erääseen majoitusvaihtoehtoon tulevalle testiryhmälle, kotimajoitus rivitalotyyppisessä rakennuksessa. Tunnemme olevamme erittäin tervetulleita perheen järjestämällä teehetkellä, Teetä ja hilloa, tämä on minulle uusi ja erikoinen yhdistelmä. Myöhemmin matkan aikana huomaan tämän yhdistelmän olevan todella suosittu ja teehetkinä pääsen maistelemaan paljon eri hedelmistä ja marjoista valmistettuja hilloja.

Matkalla omaan kotimajoitukseemme liikenteessä on enemmän vapaana kulkevia lehmiä kuin muita autoilijoita, talot on aidattu, joten kotieläimet vaeltelevat vapaina kaduilla. Perillä saamme nauttia talon emännän valmistaman kotiruoka illallisen, tunnemme olevaamme vieraita ei niinkään asiakkaita. Koti on kaunis ja tilava, ja majoittumistilaa vieraille on kaksi huonetta. Saamme kunnian olla ensimmäiset kansainväliset yöpyjät, sillä tähän mennessä aiemmin on majoittunut vain azerbaijanilaisia perheitä tai naisia. Iltapalaksi saamme lisää teetä ja perheen omasta pienestä puutarhasta poimittuja hedelmiä.

Seuraavana aamuna lähdemme aamupalan jälkeen mattotehtaalle pitämään palvelumuotoilukoulutusta paikallisille toimijoille. Iloksemme huomaamme, että osallistujia on 10 monelta eri alalta, majoitus, ravintola, käsityöt ja perinneleivokset ovat edustettuina. Koulutus menee hyvin, osallistujat ovat motivoituneita ja saamme aikaan hyvää keskustelua päivän aiheesta, joka on asiakas, millainen on potentiaalinen asiakas ja miksi hän valitsee juuri sinut. Tätä heidän tulee todella miettiä erottuakseen joukosta. Muutaman tunnin kestäneen koulutuksen jälkeen lähdemme kiertämään ja vertailemaan majoituksia testiryhmän matkaa varten. Mökkimajoituksia ja hotelleja on monen tasoista ja monenlaisella sijainnilla. Löydämme kuitenkin parhaan vaihtoehdon ryhmälle monien vaihtoehtojen joukosta.

Viimeinen päivä Qubassa alkaa palvelumuotoilukoulutuksen toisella osalla, tällä kertaa keskitymme itse tuotteeseen/palveluun. Muutaman harjoituksen avulla osallistujat miettivät omaa tuotettaan, miten siitä saa parhaan mahdollisen sekä miten asiakas tavoitetaan. Kuinka tuotteet saadaan pakattua, jotta matkailijoiden olisi mahdollisimman helppo kuljettaa ne ehjänä kotiin. Itse olen kaupungissa huomannut sen, että kaikki on piilossa, talot ovat aidattuja ja porttien takana voi olla mitä vain, majoituksia tai ravintoloita. Kysynkin heiltä asiasta ja heidän mielestään ratkaisu on helppo, pyytää vain apua paikalliselta sillä he tietävät paikat. Osallistujat saavat palvelupolkua miettiessään hyviä ja toimivia ideoita siitä, kuinka he voivat keskenään tehdä yhteistyötä ja näin saavuttaa paremman näkyvyyden ja palvelun asiakkaille. Koulutuksen jälkeen nautimme lounaan, jonka yhteydessä käymme läpi testimatkan suunnitelman ja aikataulun. Tarkkaa suunnittelua ja paketti alkaa olemaan valmis toteutettavaksi myöhemmin syksyllä majoituksineen ja ohjelmineen.

Illallisen jälkeen olemme valmiita nukkumaan ja seuraavan päivän paluuseen Bakuun ja kotimatkaan.  Matkalla lentokentälle ihailen vielä yöllistä Bakua ja mietin, milloin saan mahdollisuuden palata takaisin.

Teksti ja kuvat: Sanna Hemmilä

Opiskelijaprojektimme on jatkoa marraskuussa tehdylle Azerbaidzaniin tutustuneelle evaluaatioryhmän matkalle. Matkamme tavoitteena on edistää kestävän matkailun kehitystä maaseudulla ja tukea yrittäjyyttä erityisesti maaseudulla asuvien naisten keskuudessa. Alueena toimi erityisesti Quban maaseutualue. Projektin tarkoituksena olisi avata mahdollisuuksia ja innovatiivisia ajatuksia azerilaisille matkailualan opiskelijoille, sekä matkailun kehittäjille maassa. Kajaanin ammattikorkeakoulusta valikoitui seitsemän, toisen vuoden restonomiopiskelijaa tutkimaan kestävää matkailua Azerbaidzaniin, lisäksi mukaamme lähti ammattikorkeakoulumme yliopettaja Pasi Korhonen.

Saavuttuamme maahan, tutustuimme Bakun suurkaupunkiin Formula 1 hulinassa, toimeksiantajan paikallisen edustajan Aytan Poladovan ja kolmen opiskelijan johdolla viikonlopun ajan. Kaupungista huomasi heti, että se haluaa panostaa ulkonäköön ja mitä suurempi, sekä enemmän värejä on käytetty, niin sitä parempi. Saimme kuulla yllättäviä kuluja, joita azerbaidzanilaisten matkailussa on mm. Euroviisuihin 2012 tuotiin Lontoosta takseja, jotta viisuturistit pääsevät kulkemaan tyylikkäästi. Turismia painotetaan hyvin paljon Bakuun ja sen kehittäminen näkyy suurimmaksi osaksi luksushotellien rakentamisella. Arabimaista tulee maahan paljon turisteja, joten luksustuotteiden myyminen kohdistuu suurimmaksi osaksi tälle kohderyhmälle, entä muista maista tulijat?

Tutustumista matkailuun Kaukasuksella 
Matkamme tarkoituksena oli kuitenkin keskittyä matkailuun maaseudulla ja sen kehittämiseen, viikonlopun jälkeen lähdimmekin heti maanantai aamuna bussilla ajelemaan 160km pohjoiseen maaseudulle. Qubaan päästyämme azerin yliopistosta opettajat Aqil Valiyev ja Huseyn Hasanov toivottivat meidät kaikki opiskelijat ja parit opettajat tervetulleiksi Quban maaseudulle. Aqil aloitti Summer Campiksi kutsumansa vierailumme pitämällä lyhyen luennon, jonka teemana oli Tourism industry in Azerbaijan. Hän näytti kaavioita ja lukuja kuluneilta vuosilta, joista pystyimme havaitsemaan Neuvostoliiton aikaiset vaikutukset maan matkailussa. Luennossa olisi voinut tuoda enemmän ilmi erityisesti Quban alueella tapahtuvaa matkailua ja sen pääpointteja, olimmehan tulleet juuri tämän kyseisen alueen matkailua kehittämään. Luennon jälkeen me suomalaiset opiskelijat esitimme ennakkoon valmistamamme esitelmän suomen kulttuurista ja eri matkailualueista, esitelmässä näytimme mm. Visit Finlandin aineistoista saamaamme karttaa meidän matkailun kohdemaista, sekä lukuja erialueiden matkailusta suomessa. Loppu ilta kului tutustuessa ihmisiin ja azerbaidznilaiseen ruokaan.

Tiistai lähti käyntiin hyvin erilaisella aamupalalla, mihin me suomalaiset olemme tottuneet, vaaleaa leipää, munakokkelia ja teetä. Näillä eväillä otimme majapaikasta bussin nokan kohti Afurdja vesiputousta, joka sijaitsee Quban keskustasta hieman etelään päin. Matkalla pysähdyimme ihastelemaan Tenga rocks –nimistä paikkaa, jossa autotie mutkitteli kallionseinämää myötäillen kahden vuoren välisessä solassa. Meille kerrottiin, että poliittisten välikohtausten aikoina toisen vuoren huipulle oli tehty luola, jonne suojattiin poliittisesti tärkeät henkilöt ja arvoesineitä, tarinan mukaan luolassa olisi edelleen aarteita, mutta valitettavasti kukaan ei ole päässyt käymään luolassa sen koommin, koska se on niin korkealla ja toista suuaukkoa vuoren sisään ei ainakaan vielä ole löydetty. Kauniit vuoristomaisemat olivat henkeä salpaavia, pikkukylät, vapaana liikkuvat lehmät ja lampaat, kaikki se tuntui aivan uskomattomalta.

Saavuttuamme lähemmäksi vesiputousta linja-autonkuljettaja avasi ovet ja kävely kohti huippua voisi alkaa. Tie oli kivinen ja mutkikas, matkalla vesiputoukselle saimme nähdä kasvillisuutta, kylän asukkaita, sekä pakallisen hautausmaan ja kirjaston. Pääsimme pesemään myös kädet vuorelta pulppuavasta lähteestä. Matkalla ei ollut minkään näköisiä opasteita, mihin suuntaan kävellä tai kuinka pitkä matka on vielä jäljellä. Onneksi oppaaksemme saapui Quban alueen matkailun asiantuntija, Aytan joka myös itse asui alueella, joten eksymistä ei päässyt tapahtumaan. Loppupeleissä matkaa alhaalta vesiputoukselle kertyi 3km, nousu oli sen verran haastavaa kivikkoisen tien takia, että aikaa siihen kului noin. 1h – 1,15h, toki valokuvaus ja maisemien ihastelukin hidastivat kulkua, mutta mikäpä siinä oli nauttiessa. Vesiputouksella olisi voinut olla siellä vieraileville jonkin näköinen infotaulu alueesta tai faktatietoa, että putous on 75m korkea tai esimerkiksi että toisella puolella vuorta on myös vesiputous. Aivan vesiputouksen kupeessa sijaitsi ravintola, mutta meidän vierailun aikana se oli valitettavasti kiinni. Hetken aikaa kuvailtuamme ja ihailtuamme maisemia vesiputouksilta lähdimme laskeutumaan takaisin alas.

Rankan, mutta antoisan vaelluksen jälkeen pääsimme ruokailemaan erään perheen luokse Afurdjan kylässä. He olivat valmistaneet terassillensa meille ihanan azerilaisen aterian, joka todellakin maistui vesiputousreissun jälkeen. Aterian jälkeen palasimme majoitukselle ja azerin opiskelijat esittivät ennakkoon valmistamansa esityksen Azerbaidzanista, maan nähtävyyksistä, sen kulttuurista ja kuinka matkailu on kehittynyt eri alueilla, saimmekin kunnon infokylvyn. Tämän jälkeen Azerin opettajat kertoivat meille maan ekoturismista, sekä kilpailijamaiden Georgian ja Turkin matkailusta. Heillä oli hyviä näkemyksiä kilpailijamaista, mutta ehkä he keskittyivät niihin hieman liikaa. Lisäksi heidän käsitys ekoturismista ei ollut aivan samalla aaltopituudella kanssamme, joten aiheesta syntyi keskustelua ja azerilaiset opettajat saivat tuoreempaa tietoa opetukseensa.

Me suomalaiset opiskelijat olimme ennakkoon valmistelleet suomen matkailun markkinoinnista esityksen azereille, mielenkiintoisimmaksi keskustelun aiheeksi nousi yhteismarkkinointi ja kuinka se käytännössä toimii suomessa. Azerit ottivat selvästi korvan taakse idean kehittää tätä myös heidän matkailussaan. Myöhäisen illallisen jälkeen olimme vaelluksesta niin uupuneita, että menimme suorilta nukkumaan, jotta jaksaisimme seuraavan päivän aktiviteetit.

Käsitöitä ja jyrkkä kipuaminen vuoristokylään
Keskiviikkona ensimmäisenä suuntasimme paikalliseen mattokouluun / mattomuseoon Qadim Qubaan. Iida saikin ihan kädestä pitäen opetusta, kuinka mattoja valmistetaan. Naiset työstävät keskimäärin yhtä mattoa 8 – 12kk, riippuen koosta ja kuviosta. Heidän työasentonsa ei ollut mikään erkonomisin, lattian rajassa istuen, niska mutkalla alaspäin. Osasta naisista myös huomasi, että heitä ahdisti vierailevat 19 silmäparia. Naiset saattavat kulkea kauempaakin paikanpäälle opettelemaan mattojen tekemistä, heiltä voi tilata haluamiaan mattoja myös netin kautta. Vastaanotto mattokoululla / museolla oli oikein lämmin ja vieraanvaraisuuden huomasimme sillä, että paikan omistaja oli kerännyt meille suomalaisille valmiiksi erivärisiä lastentöppösiä, joista saimme valita mieluisimmat kotiin viemisiksi. Johtaja nainen piti opastetun kierroksen, kertoen jokaisesta tekeillä olevasta matosta miltä alueelta kuvio on peräisin ja kuinka vanhaa tyyliä se edustaa. Museon puolella oli satoja vuosia vanhoja mattoja, joista nainen kertoi myös yksityiskohtaisia tarinoita. Meille oltaisiin haluttu tarjota myös teetä, mutta valitettavasti aikataulumme oli niin kiireinen, ettemme ehtineet jäädä pidemmäksi aikaa.

Qadim Qubassa vierailtuamme teimme myös pikaisen visiitin Guba Genocide Memorial Complexille, museolla meitä oli vastassa opas joka olisi kuva kuvalta halunnut kierrättää ja kertoa tarinoita poliittisista sodista ja niiden uhreista. Muistokompleksi ja museo on rakennettu 2009 – 2013, idea rakentamiseen lähti siitä, kun 2007 stadionin rakennustöiden yhteydessä löydettiin massahauta. Uhrien tarkkaa kuolinsyyt ei tiedetä, mutta myöhemmin on päätetty uskoa, että hauta sijoittuu 1918 vuodelle. Kompleksi oli kokonaisuudessaan hieno ja varmasti kerää museoista kiinnostuneita turisteja puoleensa, alue oli rakennettu kunnioittaen maisemaa ja siitä selvästi pidettiin myös huolta. Parkkipaikalla valvoi järjestystä poliisit ja mielestäni paikassa vallitsi tietynlainen seesteisyys.

Museo / muistokompleksi vierailun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Kaukasuksen vuoristoa. Tie oli bussilla ajettavaksi hyvin mutkikas ja mäkinen, joten jossain vaiheessa jouduimme keventämään lastia ja osa käveli muutaman mäen ylös, sillä välin, kun bussi kävi viemässä kyydissä olijat patikoinnin aloittamispisteeseen. Lähdimme siis nousemaan kivikkoista tietä kohti Grizin kylää, jossa asukasluku on 368. Alhaalla tienviitassa luki 4 kilometriä ja sehän ei kuulostanut ollenkaan vaikealle. Todellisuus iski kuitenkin vasten kasvoja, koska tie oli käytännössä pelkkää nousua ja hyvin kivikkoista. Maisemat onneksi auttoivat kapuamista ylös, koska olihan ne nyt aivan huikeat! Lumihuippuisia vuorijonoja, vuorten seinämiä, joista näkyi eri aikakaudet ja kuinka maisema on muuttunut ajan saatossa. Olisimme toivoneet, että meille olisi kerrottu minkälainen reitti on odotettavissa, jotta olisimme osanneet ottaa välipalapatukkaa tms. ravitsevaa taskuun, nyt matkassamme oli ainoastaan vesipullot, koska tiesimme että meille on tarjolla ruokaa kylässä. Matkalla ei ollut mitään penkkejä tai roskakoreja, mutta ne olisivat mielestäni pilanneet koko maiseman. Kivillä ja kallioilla pystyi hyvin istahtamaan tarvittaessa ja jokainen huolehti omat roskat mukanaan pois luonnosta, ei siellä kyllä roskia pahemmin näkynytkään. Olimme nousseet noin 3000m, kun ensimmäiset kävelijät jäivät odottamaan koko sakin kasaan ja istahdimme alas ihastelemaan maisemaa, Iida ehti ottaa pienet päiväunetkin nurmikolla maatessa. Viimeinen kilometri oli mielestäni jyrkintä nousua ja jossain vaiheessa en voinut kuvitellakaan, että tulisimme mitään kylää edes näkemään vuoren huipulla.

Toisin kävi, saavuttuamme huipulle eteemme aukeni kauniin vuoristomaiseman lisäksi kylä, johon oli rakennettu 35 taloa, kaikkine kotieläimineen ja ihmisineen. Meidän tulostamme oli selvästi puhuttu, koska heti jostain talosta tuli nainen muovipussin kanssa luoksemme. Hän kaivoi pussista käsintehtyjä töppösiä, joita alkoi myydä meille. Ostimme häneltä muutaman parin, koska onhan äitienpäivä tulossa, oiva lahja. Meidät otti vastaan vanhempi herra Haji Mammadali, joka oli vaimonsa kanssa valmistanut meille ravitsevan aterian. Haji on kylän imaami ja yksi niistä harvoista, joka osaa gryzin kieltä koko maailmassa. Hän näytti aterian yhteydessä meille gryzin aakkosia ja opetti myös lausumaan joitakin sanoja, hyvin vaikeaa se oli. Vieraanvaraisuus näkyi taas ja meidän kestitseminen ei meinannut loppua ollenkaan. Hajin vaimo oli pussittanut myyntiin heidän tekemäänsä yrttisuolaa ja asetellut pöydälle myös näitä käsintehtyjä perinteisiä töppösiä, joita joka paikassa tuli vastaan, äitienpäivätuliaisetkin tuli siis ostettua kylästä.

Matkapakettien kehittäminen yhdessä azeriopiskelijoiden kanssa 
Saavuttuamme takaisin majoitukseen aloimme työstää pienemmissä ryhmissä yhdessä azerin opiskelijoiden kanssa matkapaketteja ja kehitysideoita alueelle. Yhteensä neljä erilaista pakettia saimme koottua aktiviteetteineen, majoituksineen ja hintoineen. Azerin opiskelijoilla oli aluksi hankaluuksia ymmärtää kohderyhmän kartoittaminen ja se, että suunnittelimme paketteja ulkomaanmarkkinoille. Azerbaidzan on maana hyvin edullinen matkustamisessa ja hinnoittelun kanssa meillä oli hieman erimielisyyksiä, koska azerin opiskelijat eivät olisi halunneet pyöristää hintoja ylöspäin. Loppupeleissä he kuitenkin ymmärsivät, että esimerkiksi Euroopasta ja Kiinasta matkustavat ihmiset käyttävät rahaa matkallaan ja ovat valmiita maksamaan paketeista enemmän, kuin Azerbaidzanilaiset itse.

Yhteistyö sujui kuitenkin mutkitta ja meillä syntyikin hyviä keskusteluja opiskelijoiden kesken siitä, miten esimerkiksi koulutuksemme eroavat sillä, että Suomessa on käytännönläheisempää opiskelua, kun taas Azerbaidzanissa opiskellaan hyvin akateemisesti. Suomessa matkailualan tietämys on nykypäiväistä ja modernia, sekä seurataan trendejä ja mitä maailmalla tapahtuu. Azerilaiset opiskelevat hyvin paljon vain oman maan historiaa, lähimaiden kulttuuria ja aivan pintaraapaisulla mitä koko maailmassa tapahtuu matkailun kehittämisessä.

Torstaina esittelimme kukin ryhmä vuorollaan suunnittelemamme paketit, paikalle oli saapunut kuuntelemaan myös Quban matkailun parissa työskenteleviä naisia ja saimme heiltä kommentteja ja palautetta esityksistämme. Kaikki paketit olivat pientä hiomista vaille toteutuskelpoisia, lähinnä matkoilla mukana olevien oppaiden palkat olivat arvioitu alakanttiin. Muuten palaute oli hyvin positiivista ja ainakin naisten sanojen mukaan he aikovat ottaa suunnittelemistamme paketeista hyviä pointteja käytäntöön. Esityksien aikana paikalla oli myös Quban alueen televisio kuvaamassa ja haastattelemassa. Suomalaisista opiskelijoista Emma ja Roosa kertoivat uutistoimittajalle kameran edessä mitä ovat suomesta tulleet Azerbaidzaniin tekemään ja minkälaisena ovat kokeneet maan. Azerin opiskelijoista Mail ja Laman kertoivat olevansa tyytyväisiä suomalaisten matkailun tietämykseen ja kiittelivät, että olimme jakaneet oppejamme myös heille.

Opintomatkamme kokonaisuutena oli mielenkiintoinen ja hyvin antoisa. Quban matkailun kehittämisen kannalta oli varmasti hyvä, että toimme näkemyksiämme ja tuoreempaa tietämystä matkailusta maailmalla ja sen trendeistä. Maaseutumatkailu on nousussa ja suuri määrä ihmisistä haluavat syödä puhtaasti ja nauttia luonnosta ilman hälinää ympärillä. Qubassa on kyse juuri tästä kaikesta, joten me suomalaiset restonomiopiskelijat näemme, että alueen matkailun kehittäminen on hyvin kannattavaa ja siinä on suuri potentiaali nousta suosituksi pyöräily, patikointi ja vaellus kohteeksi.

Teksti: Roosa Uuttera

KeTun kestävän matkailun kehittämishanke esittäytyi Maailma Kylässä festivaalilla toukokuussa Helsingissä. Hanke oli esillä yhteisellä pöydällä Huussi ry:n kanssa. Lue täältä kahden hanketta esitelleen azeriopiskelijan näkemykset isosta kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin tapahtumasta: Project presented at the World Village event in Helsinki.

KeTun hankkeen toimeksiantona tehty artikkeli on julkaistu Azerbaijan Tourism and Management University’n akateemisessa julkaisussa.

Anna Viirelä: Marketing prerequisites of rural Azerbaijan’s traditional handicrafts through purchasing process. 
Tourism and hospitality studies. International Journal. Volume 6, Number 4, 2017.

Artikkelin voi lukea ja ladata täältä:

http://atmu.edu.az/images/atmuedua/science/journals/jurnal-17.pdf

Anna Viirelä kirjoitti artikkelin perustuen restonomin tutkintoon tekemäänsä opinnäytetyöhön. Anna valmistui matkailun restonomiksi Kajaanin ammattikorkeakoulusta kesällä 2017. Annan tiedonkeruumatkasta hankkeen kohdealueella Shekissä marraskuussa 2016 on lisää tietoa ja kuvia täällä: Tiedonkeruu matkalla Azerbaidzhanissa.

Tutkimus tukee hankkeen tavoitteita kehittää kestävää matkailua ja sen tarjoamaa elinkeinoa maaseudun naisyrittäjille. Artikkelin julkaisu akateemisessa matkailujulkaisussa Azerbaidzanissa edesauttaa oikean kohderyhmän saavuttamista ja tutkimuksen tulosten hyödyntämistä kohdealueella.

Evaluaatioryhmä sekä kaksi paikallisen turismiyliopiston opiskelijaa jotka tarjoutuivat toimimaan oppaina kävelyllä läpi Bakun vanhan kaupungin.

Marraskuussa evaluaatioryhmä kävi Azerbaidžanissa tutustumassa projektin strategian kehitystyöhön, projektin sidosryhmiin sekä projektiin uutena alueena liitettyyn, Kaukasuksen vuorten juurilla sijaitsevaan Quban alueeseen. Ryhmä koostui kirjavasta edustajistosta eri ammattikorkeakouluista, yksityisestä liike-elämästä sekä yhdistyksistä, tuoden evaluaatioon runsaasti erilaisia näkökulmia.

Viikon kestänyt matka alkoi pääkaupungista Bakusta, jossa ryhmä tapasi Azerbaidžanin turismiyliopiston rehtoraattia, opettajia sekä opiskelijoita. Mukana oli myös kansallisen turismiassosiaation edustajia sekä hankkeessa pitkään toiminut Aytan Poladova, Ekoloji Tarazliq NGO:n edustaja. Tapaamisessa käsiteltiin toimijoiden kehitystoimenpiteitä viime vuoden ajalta – tärkeimpinä nousivat esiin mm. turismiministeriön tuottama kansallinen maaseutumatkailun standardi-ohje, jonka avulla on tarkoitus yhtenäistää ja kohottaa maaseutumatkailun palveluntuottajien tuotteiden sekä puitteiden tasoa sekä valtiollinen hanke aloittaa vuoden mittaisia ammatillisia koulutuksia maaseuduilla joiden tavoitteena on antaa maaseudulla asuville ammatillista pätevyyttä toimia matkailualalla sekä houkutella pääkaupunkiseudulla asuvia töihin sekä yrittäjiksi maaseudulle.

Hankkeen tavoite on edistää kestävän matkailun kehitystä Azerbaidžanin maaseudulla sekä tukea yrittäjyyttä erityisesti maaseudulla asuvien naisten keskuudessa. Yrittäjyys usein keskittyy vahvasti perinteisten käsitöiden tuotantoon ja myyntiin sekä majoitukseen. Vaikkakin hankkeeseen kuuluu useita maakuntia, tämä evaluaatio kohdistettiin pääasiallisesti hankkeeseen hiljattain lisättyyn Quban alueeseen. Qubassa ryhmää isännöi paikallisen turismiresurssikeskuksen koordinaattori Eynulla Xeyrullayev, esitellen alueen kehitystoimia – mm. uuden kulttuurikeskuksen luominen on suunnitteilla, tarjoten paikallisille kanavan myydä tuottamiaan käsitöitä sekä uusia tiloja näyttelyille ja koulutuksille joissa tietotaitoa pyritään siirtämään sukupolvelta toiselle.

Kuten monella muullakin maakunnalla Azerbaidžanissa, Quballa on oma erityinen perinteensä mitä käsitöihin tulee – matot. Ryhmä pääsi tutustumaan erääseen paikalliseen käsityö-pajaan jossa toteutetaan monia hankkeen tavoitteista; naisten yrittäjyyttä, tasa-arvokehitystä sekä kulttuurin vaalintaa ja elävöittämistä. Pajassa alueen naiset kutovat mattoja perinteisin menetelmin, käyttäen kaavoja ja kuvakirjastoa joka pohjaa vuoden kestäneeseen tutkimustyöhön jossa yrittäjät kiersivät alueen kyliä etsien, katalogisoiden ja valokuvaten vanhoja mattoja. Pajan toimintaan kuuluu myös merkittävä määrä koulutusta – sekä Qubassa että alueen kylissä. Ryhmä vieraili Alpanin vuoristokylässä johon oltiin juuri rakennettu koulutuskeskus USAID-tuella, antaen kuudellekymmenelle Alpanin nuorelle mahdollisuuden opiskella käsitöiden tekoa. Koulutusta ja yrittäjyyttä suunnitellaan laajennettavan myös ruoanlaittoon (osallistavia kursseja matkailijoille), jonka evaluaatioryhmä koki erityisen hyväksi strategiaksi.

Käsityöpajalla Qubassa.

Käsityöpajalla Alpanin vuoristokylässä.

Matkan lopuksi ryhmä palasi Bakuun. Viimeisten keskustelujen ja yhteenvetojen lomassa Qubassa alkanutta ideointia ja keskustelua maaseudulle suuntautuvasta pakettimatkasta jatkettiin innokkaasti ja testi-matkan suunnittelu, toteutus ja tulosten arviointi koettiin keskeiseksi hankkeen edetessä seuraavaan vaiheeseen, jossa laadittua strategiaa lähdetään toteuttamaan. Kehityksen kohteena on tuotteiden ja palvelukokonaisuuksien luonti sekä alan toimijoiden verkostoituminen ja yhteistyö. Ryhmä näkee hankkeessa – erityisesti arvioidun Quban alueen kohdalla – paljon mahdollisuuksia, sillä alue omaa jo valmiiksi suuren osan niistä puitteista, joita maaseutumatkailun kehitys edellyttää.

Lue lisää Azerbaidžanin kuulumisia Mutkia matkassa -blogista (kirjoittajana matkalla mukana ollut Kaisa Merilahti)!

Kuvat: Kaisa Merilahti, Johannes Paavola
Teksti: Johannes Paavola

KeTun “Kestävän matkailun ja paikallisen käsityöelinkeinon kehittäminen Azerbaidzanin maaseudulla” -hankkeesta on kaksi uutta englanninkielistä julkaisua.

Matkailun opiskelija Anna Viirelä Kajaanin ammattikorkeakoulusta teki opinnäytetyön Azerbaidzanin maaseudulla tehtyjen perinnekäsitöiden markkinoinnista. Opinnäytetyö on luettavissa täällä.

Lisäksi Kajaanin ja Saimaan ammattikorkeakoulujen yhteisessä kansainvälisyys-teemaisessa julkaisussa on artikkeli otsikolla ”How to combine a R&D project with Erasmus+ mobility – case Azerbaijan”. Artikkeli löytyy täältä.

KeTu toteuttaa hanketta yhdessä Kajaanin ammattikorkeakoulun ja azerbaidzanilaisen järjestön Ekoloji Tarazliq NGO:n kanssa.